sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vieraana kotona

Elmo tarkkana Meritullin vierasvenesatamassa.


Alkukesän kylmä ja sateinen sää on pelotellut veneilijöitä, niin myös meitä.
Emme ole suunnitelleet pitkää purjehdusta tälle kesälle. Sen sijaan teemme lyhyitä matkoja lähivesille.
Viikko sitten kävimme päiväpurjehduksella testaamassa uutta autopilottia. Se toimi hyvin. Kippari antaa täydet pisteet.

Wakeboardit vauhdissa Linnansaaressa.


Perjantaina 17.7. lähdimme ex-tempore reissuun Oulun vierasvenesatamaan eli Meritulliin. Sääennuste lupasi pariksi päiväksi kuivaa +20 asteen keliä, joten jonnekin piti päästä.
Vedimme purjeet ylös perjantaina iltapäivällä ja parin tunnin päästä olimme jo Oulun keskustassa.
Meritullin satamassa oli muutama vierasvene. Saksalainen purjevene oli kiinnitetty kyljestä laituriin ja se vei ainakin kolme venepaikkaa.
Vieressämme oli oulunsalolainen moottorivene ja toisella puolen purjevene Ruotsista. Laiturissa oli myös tuttuja Kemistä, Johanna-moottoriveneen väki.
Vierasveneen yöpyminen maksaa sähkön ja huoltotilojen käytön kera 15 euroa. Avainpantin hinta oli nostettu peräti 40 euroon. Syynä jälleen kerran se, etteivät kaikki veneilijät viitsi palauttaa avaimia.


Suppareita näkyvissä!
 Yritimme lähteä illalla keskustaan syömään, mutta mukavuudenhalu vei voiton. Kippari haki pitsat lähimmästä pitseriasta. Ei olisi kyllä kannattanut, Da Marion pitsoista jäi tällä kertaa huono maku. Päätimme äänestää jaloillamme, Da Mario pääsi näistä asiakkaista loppuelämäksi eroon!
Teinitkin saatiin houkuteltua kotoa pyörillä Meritulliin, joten yövyimme veneessä koko perheen voimin.
Yö oli rauhallinen, vaikka illan mittaan Torinrannan ympäristöön kerääntyi melkoisesti ihmisiä. Suurin osa häipyi kuitenkin jonnekin jo ennen puoltayötä.

Lauantaina kävimme pitkällä koiralenkillä Pikisaaren ympäri. Iltapäivällä tutustuimme Kiikelinrannassa SUP-rankingiin, jota melottiin kahden päivän ajan Oulussa.
SUP tarkoittaa siis standuppadling eli seisotaan surflaudan näköisen laudan päälla ja melotaan niin lujaa kuin voimia riittää. Hauskan näköistä touhua.
Kävelimme myös Linnansaareen, jossa vesilautalijoilla on Surfweekend. Wakeboardit lensivät hyppyreissä vallan vauhdikkaasti.

Sijainti: (WGS 84): 65.00,9 N, 25.27,6 E
Merikortti: G 57
Satamanumero: 1914
Väylän syvyys satamaan: 2,3m


Illalla oli kylmä. Elmokin piiloutui huovan alle.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Casperosa Vene-lehdessä

Vene-lehden kuva.

Rakas purjeveneemme Casperosa on nyt valtakunnan mediajulkkis.
Heinäkuun Vene-lehti julkaisi kipparin sinne lähettämän kuvan sivulla 3. Kuva on otettu viime heinäkuun helteillä Seittenkaarin saarella Ruotsin Haaparannan saaristossa.
Kuvassa kolme mukana ollutta lasta hyppää triploja veneen kannelta mereen.

Viime vuoden heinäkuu oli siitä ikimuistettava, että hellepäiviä riitti jokaiselle lomailijalle. Emme käyttäneet lisälämmitintä öisin lainkaan, sekin oli ensimmäinen kerta Perämerellä heinäkuussa.
Toisekseen Perämeren lämpötila nousi peräti 24 asteeseen, ja se on jo aika hyvä lämpötila pohjoisessa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Paremman väen festari

Kauko Röyhkä Bättre Folk-festareiden pienellä lavalla.

Kävimme taas Bättre Folkissa Hailuodon Marjaniemessä. Erityisen mukava festari on Casperosan gastin mieleen, sillä siellä ei ole liikaa porukkaa.
BF:n tarjonnassa on keski-ikästyneille veneilijöillekin sopivaa musiikkia kaiken rapin ja muun hömpötyksen välissä.
Tänä vuonna odotimme erityisesti Kauko Röyhkän ja Reino Nordinin esiintymisiä.
Röyhkää kuuntelimme alusta loppuun, mutta Nordinin keikka oli illan viimeinen ja siirretty sisätiloihin. Villapaidassa ja toppaliivissä sisätilat tuntuivat aika ahdistavilta. Oli pakko poistua paikalta kolmen biisin jälkeen.
Kuumuus Luotsihotellin salissa sai muutakin festariväkeä siirtymään takaisin luontoon.
Kauko Röyhkä oli hyvällä tuulella, Kitarakin soi mallikkaasti. Ohjelmistossa oli uusimpia kappaleita, vanhoja klassikoita ei tällä kertaa kuultu.
Jos on kiltti, ei voi olla tuhma.


Viikonvaihteen sää oli kolea. Vettä ei satanut, mutta tuuli kävi kylmästi mereltä päin.
Bättre Folkin tapahtumapaikka on Luotsihotellin takaosa, jonne tuulee joka suunnasta.
Onneksi aurinko pilkisteli aina välillä. Se jotenkin lohdutti.

BF:a on sanottu eteläsuomalaisten hipstereiden tapahtumaksi. Siltä se kyllä kieltämättä vähän näyttää. Miehet ovat panneet päähänsä lätsän, naiset sitovat hiuksensa nutturalle.
Festariyleisö on ulkoiselta olemukseltaan sellaista, ettemme tunne kuuluvamme joukkoon. Onneksi se ei haittaa.
Kun on oma vene Marjaniemen laiturissa tukikohtana, voi käydä kuuntelemassa vain niitä esiintyjiä, jotka oikeasti kiinnostavat.

Lauantain aloitimme kuitenkin pyöräilemällä. Kävimme Hailuodon keskustassa ja jatkoimme siitä matkaa Ulkokarvoon.
Neljän kilometrin tien päässä on taideteos, jotka kannattaa käydä katsomassa. Se on akustiikkataiteilija Lukas Kuhnen toteuttama Organum.
Organum koostuu kolmesta kupolista, joilla jokaisella on oma resonanssinsa. Kupoleiden sisällä voi käydä huutelemassa ja kokeilemassa oman äänen toistumista.
Lukas Kuhnen Organum on Ulkokarvon tien päässä.


Takaisin lähtö sunnuntaina tuntui pahalta, sillä aamu oli tosi kolea eikä säätiedotus luvannut yhtään lämpimämpää loppupäiväksi.
Puimme päälle kaikki vaatteet, joita oli mukana, ja lähdimme matkaan iltapäivällä klo 13 aikaan.
Marjaniemestä lähtiessä saimme peräämme sumupilven, joka seurasi Casperosaa ensimmäisen tunnin ajan.
Yllättävän äkkiä säätila muuttui ja puolivälissä kippari käänteli ruoria jo ilman paitaa.
Sään vaihtelu jatkui koko matkan. Välillä päästelimme kotia kohti purjeilla kuuden solmun vauhtia, välillä taas lilluimme melkein paikoillamme. Välillä käytimme moottoriakin, mutta loppumatkalla tuuli jälleen nousi ja saimme purjeet ylös.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Röytässä jälleen

Juhlaliput ylös juhannuksen kunniaksi.

Iin Röytässä oli kuulema aurinkoinen juhannus. No, emme tienneet sitä ennen kuin lähdimme ex-tempore reissuun juhannuspäivänä eli lauantaina 20.6.
Katselimme säätietoja ja huomasimme, että vesisadetta ei luvattu kahteen vuorokauteen! Hip hei! Lähdimme saman tien Kiviniemeen.
Irroittauduimme Kiviniemen laiturista lauantaina klo 16.00. Sää oli mitä mainioin, tuulta sopivasti ja sopivasta suunnasta.
Casperosa sujahti Röytän laituriin kolmessa tunnissa.
Katamaraanikin oli paikalla.


Juhannuksen juhlijoita oli vielä mukavasti saaressa, tuttuja ja tuntemattomia. Kaikilla oli leppoisa tunnelma.
Kävimme katsastamassa uuden kesäkeittiön, joka on rakennettu talkoovoimin rannalle. Se on todella upea!
Toivottavasti kiusantekijät ja vandaalit jättävät rakennuksen rauhaan, jotta siitä on iloa veneilijöille monien vuosien ajan.

Illlalla laitoimme ruokaa. Kippari grillasi kanaa ja sen kanssa nautimme mozzarella-salaattia. Ai että maistui hyvälle veneen perässä nautittuna.
Saari jätettiin tällä kertaa kiertämättä, sillä naapuriveneilijät kertoivat siellä olevan ahnaita itikoita aivan liikaa.

JK: Olen taivuttanut Iin Röytän tähän asti kahdella t-kirjaimella, mutta nyt annan periksi. Saareen oli tuotu uudet metsähallituksen opasteet ja niissä Röyttä taipuu yhdellä t-kirjaimella eli Röyttä-Röytän.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesäkausi 2015 käynnistetty!

Kippari ja vaimo kesän eka purjehdusselfiessä Perämerellä.

Keliolosuhteet eivät ole (taaskaan) suosineet Perämeren veneilykauden käynnistämistä.
Casperosa laskettiin vesille toukokuun puolella, mutta vasta eilen eli 14.6. sade ja kova tuuli taukosi sen verran, että uskaltauduimme ensipurjehdukselle.
Mukaan lähtivät kippari, vaimo, teinipoika ja laivakoira Elmo. Vene irtosi Kiviniemen laiturista puolenpäivän aikaan.
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, rannikolla tuuli heikosti. Keli oli mitä parhain, ainakin teinin mielestä. Kipparin toiveissa oli hieman tuulta, jota sitten saimmekin kauempana rannikosta.

Matkasimme moottorilla Hoikan kylkeen Virpiniemen merivartioaseman pohjoispuolelle.
Samasta laiturista meitä myöhemmin liikkeelle lähtenut S/Y Blueberry painoi ohitsemme ja vei ainoan poijupaikan aivan keulamme edestä, joten asettauduimme ankkuriin saarien suojaan.
Keitimme kahvit ja söimme eväät. Aurinko kärvensi sen verran kovasti, että miehistö joutui vähentämään vaatetusta.
Illalla huomasimme, että kipparin käsivarret punottavat. Olemme siis saaneet kesän ensimmäisen  D-vitamiiniannoksen!

Laivakoira Elmo asemissa istumalaatikossa.
Lämmintä riitti sen verran paljon, että mielessä kävi jo ensimmäinen veneilyuinti. Onneksi veneen varustelu on vielä kesken eikä kaapeissa ole pyyhkeitä. Siinä oli oivallinen tekosyy unohtaa uiminen hyytävän kylmässä meressä.
Kahvittelun jälkeen lähdimme takaisin Kiviniemeä kohti. Tuulta oli sen verran, että nostimme purjeet.
Teinikin uskaltautui piipahtamaan istumalaatikossa, mutta jatkoi salongissa makailua tämän pienen erehdyksen jälkeen.


torstai 31. heinäkuuta 2014

Seskarön sillan alitus









Seskarön sillan alta on aina jännä mennä. Sen on virallisesti 11.5m ja Casperosa on 12.5m + antenni. Silloissa on 1m marginaali joten alavedellä pääsee ali

Video kesältä

Tällaistakin keliä on kesällä. Vauhtia 6 solmun pintaan.